Fustran kautta blogihiljaisuuteen

Yhdeksän päivän blogitauko. Apua! En aio silti selitellä mitään, tai ehkä vähän kuitenkin. Sanoisinko vaikka niin, että mielessä ei ole ollut yhtään niin järkevää ajatusta, jota olisin lukijoiden kanssa halunnut jakaa :) Silti ainakin näillä näkymin blogini tulee kesän aikana hiljenemään huomattavasti aiemmasta postaustahdista. Ehkä palaan myöhemmin uudella innolla ja uusilla kertomuksilla! :) En varmaan kokonaan blogista luovu, mutta päivittin enkä välttämättä viikoittainkaan kirjoita, en tiedä vielä.

Haluan kuitenkin kirjoittaa vielä Fustrasta, jossa aloin viime viikolla käymään.

Mitä Fustra on? Tämä kursiivilla kirjoitettu teksti ja paljon lisää tietoa löytyy Fustra Finlandin netistä tästä linkistä. Jos Fustra kiinnostaa, kannattaa tutustua tuohon linkkiin ja vaikka katsoa näitä videoita

"Fustra on palkittu harjoitusmetodi, jota käytetään parantamaan ryhtiä, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehon hallintaa ja vahvistamaan keskivartaloa. Ensimmäisellä treenikerralla analysoidaan lähtötilanne – missä asennossa kävelet ja istut? Fustra keskittyy jokaisen yksilöllisiin tarpeisiin, harjoittelu- ja ruokaohjelma räätälöidään asiakkaalle aina henkilökohtaisesti.

Suomalaisten yleinen ongelma on lihasepätasapaino. Vartalon selkäpuolen lihakset ovat etupuolta heikoimpia, mikä rasittaa niveliä, selkärankaa ja lihaksistoa. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi suuri osa suomalaisista kärsii eriasteisista niska- ja selkäkivuista. Ammattitaitoisen ohjaajan avulla vartalon asentovirheet saadaan korjattua, aikaiseksi hyvä ryhti ja kivuton arkipäivä.

Metodin yksi monista eduista on sen käytön monipuolisuus. Fustra- metodi soveltuu kaikille – lajista ja tavoitteista riippumatta – sillä jokaisessa kehossa on omat kehittämiskohteensa."

Fustrasta on kolme eri treenimetodia joiden sisältä löytyy erilaisia treeniohjelmia terveyteen, kuntoon ja urheiluun liittyen. Fustra ei siis ole pelkästään huonoryhtisten tai sairaudesta kuntoutujien treenimuoto kuten monet ajattelevat. Minäkin löysin lopulta itseni Fustrasta hartiavaivojeni ja virheellisen asentoni kanssa.

Nyt on yksi demo-tunti ja kaksi varsinaista treeniä kymmenestä takana. Olen oppinut siellä hämmästyttäviä asioita. Esimerkiksi sen, että olen ollut ihan väärässä asennossa. Kun kuvittelen seisovani ryhdikkäästi, taivutan selkääni liikaa taaksepäin ja notkistan selkää aivan liikaa. Olenkin siis itse aiheuttanut oman notkoselkäni! Opin poistamaan (tai oikeastaan opettelen poistamaan) tuon ylimääräisen notkon jännittämällä ylimmät vatsalihakset suppuun ja yritän opetella samalla vetämään olkapäät ja lavat taakse selkälihaksia jännittämällä. Se ei todellakaan ole helppoa jos aina on ollut ihan väärin! Helpolta näyttävät liikkeet ovatkin todellisuudessa tosi vaikeita! Sain myös kuulla, että minulla on aika kova lihasepätasapaino, alavartalon lihakset ovat selvästi ylävartaloa voimakkaammat ja samaten liikkuvuus on alavartalossa huomattavasti parempi kuin ylävartalossa.

Alan pikkuhiljaa akupunktion jäljiltä pääsemään vasempaa hartiaani viime elokuusta asti vaivanneesta sidekudoskalvojen jumituksesta mutta hartiani on edelleen kireä, tai molemmat puolet ovat. Fustrassa lupasivat poistaa tuon kireyden liikkuvuutta parantamalla. Fustrassa tärkeintä on oikea asento, oikeiden tukilihasten käyttö mitä tahansa liikettä tehdessä. Esimerkiksi vipunostot. Olen tätä hartialiikettä tehnyt jopa 9 kg käsipainoilla. Opin Fustrassa, että olen tekniikka kärsien treenannut liiketta ja tehnyt sen käsivarsilla ja nyrkillä painoista puristaen, enkä ole samalla osannut aktivoida oikeita lihaksia jossa liikkeen pitäisi tuntua. Vaikka on se 9 kg nostaminen jossain tuntunut, mutta Fustrassa vipunosto tehdään aivan eri tavalla. Ensinnäkin, teen vipunoston  1 kg painoilla. Pidän keskivartalossa hyvän tuen, vedän lavat ja olkapäät taakse ja selkälihaksia käyttämällä nostan painot ylös niin että kyynärpäät ovat rannetta ylempänä. Eikä muuten tarvitse kiloa painavampia painoja, että treenin jälkeen tuntuu olkapäissä. Itseasiassa nyt kun kokeilin, niin saan sen tuntumaan ilman mitään painoja. Hassua!

Vatsalihaksia on treenattu myös hassulla tavalla. Yksi esimerkki on, että asetun matolle istumaan polvet koukussa ja selkä suorana, jälleen keskivartalosta hyvä pito koko liikkeen keston ajan. Asetun sellaiseen takakenoon, että kädet kevyesti ylettyvät polvitaipeeseen ja siitä avaan kädet sivuille. Sitten vain istun paikallani niin, että kuvittelen jonkun vetävän minua rinnasta suoraan ylös kohti kattoa. Vatsalihakset tärisee niin paljon, ettei mitään tolkkua.

Jännää. Varsinkin kun aina olen tottunut treenaamaan "kovaa" toisin sanoen mahdollisimman isoilla painoilla ja niin että jokaista liikettä tehdessä hengästyy kunnolla. Fustran teho tulee aivan muista asioista, ja toki tavoitteetkin ovat erilaiset, hiki kyllä Fustrassakin tulee :) Toivon, että saisin keskivartalon syvät lihakset, hartiat, yleisen asentoni ja treenitekniikkani kuntoon. Siinä on jo monta hyvää tavoitetta :) Ostin 10 kerran ohjelman ja vaikka se kirpaisi, uskon, että tein hyvän päätöksen ja kannan Fustran oppeja lopun elämääni. Vielä on 8 kertaa jäljellä ennen juhannusta. Silloin alkaakin kauan odotettu kesäloma ja Japanin matka :)

Älkää unohtako mua, vaikka mä en niin useasti teitä täällä blogissa muistuttelekaan! :( 

I will be back :)

- Tiina -

Penkkipunnerrus on mun uus suosikkiliike :)

Aurinkoista sunnuntaiaamupäivää! Ulkona on mitä ihanin ilma, mutta minä aivastelen sisätiloissa. Siitepölyallergiani on juuri nyt pahimmillaan ja ulkona oleminen tuottaa tuskaa. Eilen illalla kun juuri aloin selvitä salireissun aiheuttamalta tilanteelta niin fiksuna päästin kissat ulos ja kun tulivat takaisin sisälle sohvalle viereeni pötköttelemään niin siitä se aivastelu taas alkoi. Nyt aamulla edelleen on pää aivan tukossa ja ulos ei huvita mennä, vaikka ennuste näytti täksi päiväksi + 22 astetta :( Pöh!! 

Nyt kun olen alkanut tekemään puolen tunnin salitreenejä niin musta tuntuu, että voisin olla salilla vaikka joka päivä :) Eilen tehtiin rinta-käsivarret-vatsat treeni. Treeniohjelma näyttää tältä:

Penkkipunnerrus 3 x 8

Kahvakuulalla hauiskääntö-etuhartia-ojentaja yhdistelmä 3 x 8

Etunojapunnerrukset 3 x 8

Ojentajadippi 3 x 8

Uimahyppyvatsat 3 x 8

Vartalon kierrot kahvakuulalla 3 x 8 / puoli

Hooverit

Noita vatsalihasliikkeitä olen treenistä riippuen vähän varioinut, mutta tärkeintä on, että tulee suorille, vinoille ja syville vatsalihaksille omat liikkeensä. Uimahyppyvatsat on huippuliike. Mies on aikoinaan harrastanut uimahyppyä ja tuo liike oli kuulemma pakko saada ohjelmaan mukaan ;) Siinä ollaan aluksi "kerällä" jalat koukussa vatsan päällä ja yläkroppa ylhäällä ja siitä ojennetaan vartalo suoraksi niin, että ylhäällä kädet ojentuu ihan suoriksi (ei toki maahan asti) ja jalat toki ojentuu suoriksi niin alas kuin saa ilman, että rojahtaa maahan asti ;) Tehokas liike!

Penkkipunnerruksista olen nyt ihan intona. Pääsin vihdoin uudelle kymmenluvulle painojen kanssa. Nyt pystyin punnertaa 30 kg. Viimeksi tein 27,5 kg:lla ja sitä edellisellä kerralla 25 kg:lla. Tuo 30 kg oli melko raskas, mutta jaksoin sillä kuitenkin tehdä nuo kahdeksan toistoa ilman varmistusta. Ensi kerralla pitää taas koittaa vähän lisää niin, että mies on takana varmistamassa, jos tuleekin stoppi eteen niin enpähän jää tangon alle. Tavoitteena penkata vielä 40 kg tämän vuoden aikana! Kuinka voi olla näin intona jostain penkkipunnerruksesta! :D Mä olen aina ennen vähän inhonnut rintalihasten treenaamista, mutta ei mikään ihme kun aiemmin olen treenannut laitteilla. Vapaalla tangolla tehtävä perinteinen penkkipunnerrus on tosi kivaa. Se voiman tunne on jotain ihan muuta kuin jos tekee laitteella jotain rintaprässiä. Itse liike on paljon mukavampi ja tuntuman saa ihan eri tavalla. Vihdoinkin olen salilla uskaltautunut sinne "tositreenaajien" puolelle vapaiden painojen osastolle, pois sieltä salista missä on vain laitteita :)

Neljä salitreeniä on jo takana tällä viikolla ja tänään vielä huvittaisi mennä :) Olisi jalkatreenin vuoro... Tosin pitäisi tehdä suursiivoa täällä kotonakin, ikkunoiden pesu olisi edessä. Tosin en tiedä onko järkevää pestä laseja ulkoa, kun on vielä tämä siitepölyaika näin pahana?

- Tiina -

Treenit maistuu mutta ruoan kanssa menee vähän niin ja näin...

Apua. Mulla on lähdössä syöminen ihan lapasesta. Eilen tuli joku ihan pakkotarve suklaalle. Mulla oli luennot iltakasiin ja tauolla en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin, että mun on pakko saada suklaata, mitä tahansa. Ei, en ostanut niitä suklaita nälkääni, sillä olin juuri syönyt evääni. Mietin, että mitä suklaata haluaisin ja ensimmäisenä mieleeni tuli Pätkis-pussi. Ei, päätin kieltää itseltäni niin ison määrän syömisen kerralla. Katselin yliopiston kahvilan suklaavaihtoehtoja ja mietin ostaisinko Snickersin vai Fazerin sinistä. Vai kauan himoitsemani Minttu Susu-palapussin. Ei. Päätin, että otan vain yhden Pätkiksen. Menin kassalle ja huomasin, että siinä oli myynnissä uusia Susu-patukoita! Ou nou! Yksi sellainen vielä, kiitos.

 

Näillä sitä jaksoi luennoilla loppuun saakka.

Kotiin lähdettyäni ajattelin, että kun mulla meni jo reisille, niin pitäisikö vielä käydä ostamassa sitä minttu-Susua... En kuitenkaan mennyt. Fillaroin suoraan kotiin ja äkkiä tekemään pakastimen lopuista mustikoista mustikkamössöä syömisen himooni.

 

Tälle päivää en ottanut eväitä, ajattelin, että menen sitten salaattilounaalle töissä. Aamupäivän aikana se aikomus muuttui pizzaksi. Yliopiston ravintoloissa on viime aikoina ollut jotenkin tosi  huonoa ruokaa ja mikään ei houkutellut. Minulla kun on tämä "gluteenivamma" niin se rajaa pois yli puolet vaihtoehdoista. Kysäisinpä työkaverilta, että pitäisikö mennä Palosaaren keskustaan lounaalle, pizzaa vai thaimaalaista. Työkaveri valitsi pizzan joten mentiin Kotipizzaan. Vedin gluteenittoman mozzarella-pizzan, mun ehdoton suosikkini Kotipizzan valikoimista :) Suolaisen ja rasvaisen päälle alkoikin tehdä mieli... arvaatteko mitä? No suklaata. Menin Siwasta hakemaan vielä jotain "pientä" makeaa ruoan päälle - tämä tapa kuului ehdottomasti mun vanhoihin tapoihini, jos ei suoraan lounaan päälle niin viimeistään iltapäivällä.

 

Ja arvatkaa, nyt mun hyppysiini kaupasta tarttui tämä minttu Susu PUSSI. Söin sen puolessa tunnissa. Se oli juuri niin hyvää kuin ajattelinkin, Pätkiksen ja Susu-palan risteytys. Mulle ei todellakaan tee tiukkaa syödä PALJON suklaata, suhteellisen helposti menee levy kerralla.

 

 

 

Loppupäivän olinkin sitten niin täynnä ettei edes tehnyt mieli syödä mitään, vaikka yleensä syön töissä iltapäivälläkin evään kun syön 3-4 tunnin välein. Itsekurin ja ratkeamisen välillä on hiuksenhieno viiva, se on nimeltään tahto. Nyt mä en ole viimeaikoina tahtonut olla laiha, vaan mä olen tahtonut syödä. Ruoka maistuisi vähän liiankin hyvin. En tiedä johtuuko siitä, että olen lisännyt vähän liikuntaa, ehkä jopa liiankin  kanssa... Pitäisi malttaa pitää lepopäiviä, mutta kun ei malta. Tuntuu, että energiaa riittää vaikka kaksi kertaa päivässä urheiluun. Siis pyöräilyn lisäksi :D Ja juu'u, energiaa tosiaan riittää, nimittäin on sitä vararengasta alkanut taas muodostua vähän liikaakin. Ihan vielä ei ole mun hälytysraja 60kg aamupaino rikki, mutta ei kaukana olla. Koskahan mä saan taas itseni ruotuun? Onneksi kuitenkin pääasiassa näiden mainitsemieni sortumisten lisäksi syön omasta mielestäni terveellisesti, ettei sentään päivän jokainen ateria ole vääränlainen. Oikeasti, mun ainakin täytyy syödä todella tarkasti päivän jokainen ateria, jos mielin pysyä hoikassa kunnossa. Joskus ei vaan jaksa. Nyt on näköjään tullut se hetki. Mulla vaikuttaa aina kiire, jos mulla ei ole aikaa kokata seuraavan päivän lounasta, syön heti huonommin tai vähintäänkin lastaan tarjottimelle aivan liikaa kamaa.

 

Treenit sen sijaan... Voi, voisinko olla koko ajan vaan salilla??

 

Mun viimeisen puolen toista viikon treenit näyttää tältä.

 

 

 

Viime viikolla pidin yhden kokonaisen oikean lepopäivän, en edes pyöräillyt töihin. Sen jälkeen olen pitänyt yhden lepopäivän jolloin kyllä pyöräilin. Aloin tekemään salilla noita puolen tunnin tehokkaita treenejä, niin voisin  käydä vaikka viisi  kertaa viikossa treenaamassa. Viime viikolla salikertoja tuli neljä. Lisäksi olen pyöräillyt melkein joka päivä 12 km ja harrastanut paljon muuta. Viime torstaina meillä oli töistä tyky-päivä, joten silloin tuli salin lisäksi vedettyä spinning, balance ja venyttelykin. Lauantaina menin salille tarkoituksena mennä crossfittiin ja balanceen, mutta crossfitin ohjaaja ei tullut koskaan paikalle. Mikä pettymys! Ajattelin ensin, että tästä kyllä avaudun blogiin, mutta en sitten jaksanutkaan. Ihmisiä ne on crossfit-ohjaajatkin. Mutta eilen tulikin tekstiviesti, anteeksipyyntö tuolta ohjaajalta! Kuinka mukavaa! Hyvää palvelua on myös se, että pahoittelee virhettään ja nyt se väliin jäänyt crossfit on viimein anteeksi annettu ;) Sen sijasta juoksin intervallitreenin juoksumatolla.

 

Tällä viikolla maanantaina menin aamulla seitsemän aikoihin salille tekemään rinta-käsivarret-vatsat -treenini. Ihanaa treenailla aamulla, kun porukkaa on niin vähän. Illalla teimme vielä miehen kanssa lyhyen juoksulenkin ulkona, 3,5 km / 20 min. Eilen tiistaina menin myös aamulla salille, tein jalkatreenin. Pettymyksekseni treeni ei ole tuntunut lihaksissa niin paljon kuin oletin, sillä treenin aikana tein mielestäni sellaisilla painoilla millä pystyn tehdä sen 8 toistoa. Tosin vielä on  vähän hakemista tämän uuden ohjelman painojen kanssa. Ensi kerralla päätin tehdä niin kovaa, että en pääse salilta portaita alas omin neuvoin. Tänään kävin juoksemassa. Onneksi minulla oli pakollinen ostosreissu Korkeamäelle, kun tein kaupat facebook-kirppiksen kautta. Päätin tehdä ensin juoksulenkin sinne asti koukaten uimahallilta ja loppumatkan vielä kävellä kotiin. Juoksin 30 min 4,67 km 9,2 km/h keskinopeudella. Minusta tuntui, että juoksin todella nopeaa, arvelin juoksevani 10 km/h vauhdilla. Mutta ei! :( "vain" 9,2 km. Juoksumatolla vauhdit tuntuu niin erilaiselta, että luonnossa juoksemista ei voi kyllä verrata. Kävelin vielä pari kilometriä kotiin parissa kymmenessä minuutissa.

 

Nyt tässä mietin, että viitsisinkö mennä taas aamulla salille jos menen illalla sählyyn vielä... Ainakin pitäisi NYT mennä nukkumaan, jos mielin heräillä kuuden jälkeen salireissua ajatellen.

 

Joten öitä! Aamulla sen näkee vieläkö huvittaa lähteä salille vai kääntää kylkeä ;)

 

- Tiina -

 

Mitkä asiat saivat minut, entisen liikunnan vihaajan, rakastumaan liikuntaan?

Kirjoittelin blogin alkuaikoina siitä, että vihasin koulussa liikuntaa, olin se joka valittiin joka joukkueeseen viimeisenä. Kirjoitus löytyy tästä. En vain osannut mitään, kuntoni oli huono, tunsin itseni kömpelöksi enkä pysynyt muiden perässä. Liikuntatunnit oli oikeastaan jälkikäteen ajatellen aika nöyryyttäviä. Mielipiteistäni koululiikuntaa kohtaan voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta siitä ei ollut nyt ajatus kirjoittaa.

Jokunen aika sitten Ylen Akuutti -ohjelmassa tuli juttua siitä, että voiko liikunnan vihaaja oppia rakastamaan liikuntaa? Heillä oli oletuksena jotain sellaista, että ihmisen aivoissa tapahtuu jotain joka muuttaa tuon vihasuhteen rakkaussuhteeksi. Ohjelmassa mukana ollut koehenkilö aloitti liikkumaan mutta ei tuntenut hyvänolon tunteita liikunnan jälkeen.

Minäpä kerron mitkä asiat oli minulle tärkeitä siinä vaiheessa, kun aloin liikkumaan. Mitkä tekijät auttoivat minua rakastumaan liikuntaan?

- Tottumus liikuntaan ja liikkeeseen. En vaan kertakaikkiaan ollut tottunut liikkumaan. Hengästyminen ja hikoaminen oli inhottavaa. Kun aloin liikkumaan, tottumus liikkeeseen kasvoi pikkuhiljaa. Siitä tuli luonnollista ja se alkoi tuntumaan hyvältä. Hengästyminen ja hikoaminen ei tuntuneet enää yhtään pahoilta :)

- Liikunta on hyvä harrastus. En ollut ikinä oikeastaan harrastanut mitään ennen kuin parikymppisenä aloin liikkumaan. Lukeminen oli mun ainoa harrastus. Ei voisi olla parempaa harrastusta ja vapaa-ajanviettokeinoa kuin liikunnan harrastaminen. Aika ei voi käydä koskaan pitkäksi, koska aina voi liikkua tavalla tai toisella!

 - Kunnon koheneminen. Se on aika iso muutos, kun koululiikunnassa lähdettiin kylmiltään liikuntaa harrastamattomana vetämään cooperin testiä verenmaku suussa ja puolessa välissä luovuttaneena ja sitten pystyä vetämään pitkän spinning-tunnin ja vaikka pumppitunnin perään. Kunto kohoni nopeasti ja virtaa riittikin yhtäkkiä vaikka mihin.

- Kehonhallinnan paraneminen. Kömpelöstä minusta tuli ihan näppärä liikkuja. Olin aina ollut huono esimerkiksi aerobicissä, koululiikuntatunneilla en pysynyt askelkuvioissa mukana. Nopeasti kuviot tulivat tutuiksi ja kunto koheni silmissä. Enää en pelkää vaikka hyppiä esteiden yli ja juosta metsässä, tiedän että hallitsen askeleeni ja kroppani niin, etten pahemmin kompuroi :D

- Kehollisen itsetunnon paraneminen. Oma kehonkuva parani nopeasti omien liikunnallisten taitojen ja kunnon kehittyessä. Tunsin, että pystyn tekemään kropallani mitä tahansa, mitä olin aiemmin pitänyt mahdottomana. Opin hallitsemaan kroppani, kehoni ei enää hallinnut minua liikkumattomuudella. Minä päätän mitä sillä haluan tehdä, ja se ei enää rajoita minua etten osaa tai jaksa liikkua. Aika iso juttu, vai mitä?

- Tunne siitä, että voi vaikuttaa itse itseensä. Aiemmin ajattelin vain, että en voi koska en jaksa tai en osaa. No olisin voinut jaksaa tai osata aiemminkin jos olisin vain urheillut ja parantanut kuntoani ja liikuntataitojani. Luulin ennen, että liikunnallisuus tulee annettuna. Ei se tule. Se täytyy tehdä itse, se on valinta kysymys. Minä päätän itse kuinka hyvä kunto minulla on ja mitä minä jaksan ja mitä minä osaan. Kaiken voi opetella :) Ei tarvitse alistua siihen, että enhän minä nyt voi. Minähän voin mitä vaan kun päätän niin. Myös liikunnassa!

 

- Liikuntalajien kirjo. Liikunnan opettajani perusteli minulle yläasteella, että koulussa on paljon eri lajeja jotta kaikki löytäisivät niiden joukosta suosikkinsa. Minä en pitänyt monestakaan niistä, en vaan osannut ja olin huono. Ensimmänen kosketukseni liikuntaan koulun pakkoliikunnan jälkeen oli spinningtunti-jonka jälkeen en kävellyt viikkoon normaalisti. Aloin käymään kuntosalilla, sitten BodyPumpissa,  kuntonyrkkeilyssä, joogassa, taebossa (joka vastasi bodycombatia), rullaluistelin, kävelin, pyöräilin, kävin kaikissa jumpissa mitä saliltani siihen maailman aikaan löytyi. Kun pääsin liikunnan makuun halusin tehdä kaikkea mahdollista ja oppia uusia lajeja. Aloin liikkumaan monipuolisesti ja löysin paljon ihan uusia lajeja, mitä koulussa ei ollut edes olemassa. Toivottavasti nykyään kouluissa on enemmän ryhmäliikuntaa kuin joukkuepelejä!

- Edistyminen. Sen lisäksi, että kokeilin uusia lajeja, aloin kehittymään lajeissa, joita eniten harrastin. Salilla sai alkaa lisäämään painoja, yhtäkkiä tein rullaluistimilla tunnin lenkkejä, joogassa taivuin pidemmälle kuin olisin koskaan kömpelönä teininä kuvitellut. Se tunne, kun edistyy harrastamassaan lajissa, se on hieno tunne!

- Liikunnan sosiaalinen puoli. Liikkuminen alkoi kunnolla kun aloitin opiskelut. Urheilimme yhdessä opiskelukavereideni kanssa ja jaoimme yhdessä nuo hienot hetket liikunnan parissa. Minna ja Päivi, ilman teitä en ehkä olisi näin hurahtanut ;) Pääsimme mukaan jopa harrastamamme taebon yhteen esitykseen salin muiden harrastajien kanssa Salon torille vuonna 2002 :D Muutenkin edelleen liikunta on minulle tärkeä osa sosiaalista kuviotani. Urheilen kavereiden ja nykyään myös mieheni kanssa ja keskustelen usein liikkumisesta kavereideni kanssa. Ilman liikuntaharrastusta olisin varmasti sosiaalisesti paljon köyhempi :)

- Tunne siitä, että on samanlainen kuin muut. Koulussa sitä kai kuitenkin kärsi siitä, että ei ollut yhtä hyvä liikunnassa kuin kaikki muut. Tunsin oloni sen asian suhteen todella huonoksi. Koin olevani erilainen ja että en jollain tapaa kuulu joukkoon. Vaikka en tuntenut tätä kyllä missään muualla kuin liikuntatunneilla! Joka tapauksessa kun aloin liikkumaan, tunsin, että en minä ole sen huonompi kuin muutkaan, silloin en vaan osannut kaikkea mitä muut teki. Harmillista, että koululiikunnassa ei varsinaisesti opeteta mitään vaan oletetaan, että kaikki osaavat, jaksavat ja ovat innostuneita.

- Kilpailemisesta kohti omaa hyvinvointia. Koululiikunnassa kilpaillaan liikaa. Mielestäni tärkeintä pitäisi olla, että lapset ja nuoret liikkuu, ei se, että kuka voittaa ja kuka on viiminen. Se oli tosi nöyryyttävää tulla valituksi AINA viimeisenä, sen täytyy olla asia mitä ei voi ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Onneksi aikuisena saa itse valita. En liiku kilpaillakseni kenenkään kanssa, vaan liikun vain ja ainoastaan itseni takia

- Itsensä löytäminen. Ennen en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan. Liikunta on auttanut siihenkin. Löysin itsestäni jotain mitä en voinut kuvitella olevani. Rakastan liikuntaa ja terveitä elämäntapoja, asioita jotka olivat minulle ennen ihan sama.

- Liikunnan vaikutus mielialaan. Liikunnasta oikeasti tulee maailman mahtavin fiilis. Se tunne, kuin oikein antaa kaikkensa ja ylittää itsensä. Ne endorfiinit, jotka vapautuu liikunnan jälkeen. Huikeaa. Jos et harrasta liikuntaa, olet jäänyt paljosta paitsi. Liikunnasta tulee niin hyvä mieli. Mitä enemmän hikoaa ja  mitä enemmän hengästyy, sen mahtavampi fiilis on jälkeenpäin. Liikunta myös auttaa stressin hallinnassa ja rauhoittaa. Liikunnassa saa purettua myös kiukun tunteita ja purettua surua. En oikeastaan keksi tunnetilaa, johon liikunta ei auttaisi! Myös kiperät kysymykset saavat usein vastauksen liikunnan jälkeen, kun aivot ovat saaneet happea. Parasta mielialalääkitystä on lenkki luonnossa raikkaassa ilmassa!

Niinpä! Surullista jos ei tätä tunnetta saa kokea.
Kuva: Pinterest

Asioita, jotka vaikuttivat minuun tuolloin noin 13 vuotta sitten, on varmasti enemmänkin kuin nämä mitä kirjoitin ylös. Muutos edelliseen minuun on ollut aivan huikea. Liikunnan myötä koen muuttuneeni ihmisenä todella paljon, tosin 20v ja 33v ikien välissä tapahtuu luonnollisesti muutosta muutenkin :) Mutta ilman liikuntaa olisin tänään aivan eri ihminen kuin mitä olen.

Onko sinulla samanlaisia kokemuksia tai onko sinulla muita näiden lisäksi vaikuttaneita asioita, miksi olet innostunut liikunnasta myöhemmällä iällä?

Taidanpa tästä lähteä lenkille.

- Tiina -

Ruokahöpinöitä

Pakko saada kirjoittaa jotain, vaikka ei ole mitään järkevää asiaa juuri nyt. :) Ajattelin postailla tänne kuvia viime päivien ruoistani, koska niitä kuvia on kertynyt puhelimeeni taas aika paljon. Ruoka on maistunut viime aikoina paljon, ja silti ihmettelen miksi se näkyy mahassa ja vaa'alla. Olen lisännyt salikertojen määrää, joten ehkä kroppa huutaa ruokaa ja minähän annan sille sitä. Tai sitten vain perustelen sillä, että koska olen tehnyt 4 salitreeniä ja paljon muuta viikon aikana, niin tarvitsen ruokaa. Totta puhuen, se vaan maistuu niin hyvältä :) Myös suklaata ja pullaakin on tullut syötyä. Yhdessä palaverissa annettiin tarjolle Fazerina-konvehteja ja yhtäkkiä edessäni oli ainakin 6 käärepaperia... Hups. Taloyhtiön talkoissa minua hallituksen puheenjohtajan vaimo sulatti heidän pakkasestaan gluteenitonta pullaa, niin ei tosiaan voinut jättää syömättä :) Vaikka onkin ihan sama viikon aikana 6 Fazerina-konvehtia ja yksi pulla (niin juu, ja Sweet Vaasan pannacotta... ja mitähän muuta??) niin silti musta tuntuu, että oikeasti tarvin ihan totaalisen sokerilakon. Sellainen "vähän" syöminen on vaikeaa, se niin helposti lähtee lapasesta.

Mun suurin herkku nykyään on marjamössö, josta kirjoitin tässä, paras maidoton herkku. Siitä saa tehtyä montaa eri versiota, kuten tuo lusikoitava mössö/moussemuotoinen, tai smoothiena tai jäätelönä :) Ostin Tupperilta noita mehujääpuikkoja ja laitoin sinne tuota mössöä eilen ja tänään söin sitten jäätelön :) Euroviisuvalvojaisten eväänä mulla oli smoothieta, inkivääriteetä ja itsetekemääni protskupatukkaa. Melkein joka ilta olen iltapalaksi syönyt marjamössön kauraleseiden ja mehiläisen siitepölyn kera, mielenkiintoinen tuttavuus :) Tuo jäätelö oli koostumukseltaan kuin jäätelö, mutta olisi kaivannut lisää makeutta jota ei muuten kaipaa tuossa mössössä. Mutta periaatteessa Tupperin mehujääpuikot toimi hyvin! Nyt vaan kesäksi keksimään jäätelöreseptejä ;)

 

Perjantaina käytiin miehen kanssa keskustassa lounaalla Sweet Vaasassa. Voi luoja, että siellä on hyvät salaattivalikoimat! :) Mä en osannut päättää mitään yhtä täytettä niin otin kerralla enemmän kun mieli teki ja liikaahan sitä tuli syötyä. Nimittäin täytetteitä laitettiin annokseen ihan kunnolla, ei mitään pikkunokaretta. Söin salaatissa quinoaa, lohta, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia... Ehkä ensi kerralla rajoitan vähän ;) Jälkkäriksi vadelmapannacottaa. Mies otti mars-kakkua, jonka pohja ei ollut gluteeniton, mutta maistoin täytettä. Se oli kuin suoraan taivaasta!! Melkein voisin vatsakipujen uhallakin syödä tuollaisen kakun.

Perjantaina illalla tein vielä feikkipizzaa, eli ideana on paistaa pannulla pizzaan sopivia kasviksia, maustaa ne ja lisätä purkillinen tomaattipyrettä. Sitten laittaa ne vuokaan ja juustoraastetta päälle ja uuniin. Tuo on kyllä niin hyvää ruokaa!

Eilen syötiin kanan rintaa, porkkana-kukkakaalimuusia ja fetasalaattia.

 

Tänään taas syötiin kanaa, höyrytin kyytipojaksi parsakaalta ja papuja ja lisäksi salaattia ja paistoin myös vähän halloumia, puolikas paketti mikä jääkaapista löytyi oli pakko saada käytettyä. Voisin siis vaikka elää tuolla halloumilla, se on ehkä parasta syömistä mitä tiedän! Ehkä on parasta hieman kuitenkin rajoittaa ;)

Tein vielä iltaruoaksi lihapullia ja keitin riisiä. Laitoin riisin joukkoon pinaattia ja herne-maissi-paprikaa ja lisäksi puolipurkkia tomaattimurskaa, jotta se ei olisi niin kuivaa. Lisäksi iso kasa salaattia ja hieman raejuustoa.

Ja jottei päivän ruoat olisi vielä ohi, niin täytyy maistaa nyt illalla tekemääni mustikka-suklaata. Ostin Punnitse ja Säästä -kaupasta pakastekuivattuja mustikoita ja mansikoita ja nyt vihdoin ehdin kokeilla sitä mustikkasuklaata. Nimittäin jokunen aika sitten (olikohan sekin tällä viikolla!?) sain maistaa uutta Fazerin mustikka -suklaata ja se oli taivaallista! Toivon, että tuo itsetekemäni suklaa olisi niin hyvää, että veisi samalla lailla kielen mennessään....

- Tiina -

Ajatuksia muutoksesta - tyytymättömyydestä muutosten kautta kohti unelmia

Muutokset ovat osa elämää. Osa muutoksista voi tapahtua niin, että niihin ei voi itse vaikuttaa, mutta suurin osa muutoksia tapahtuu päätöksiä tekemällä. Mikä motivoi päätökseen? Toive paremmasta, unelmista, onnellisuudesta, tyytyväisyydestä nousee siitä ajatuksesta, että juuri nyt elämässä kaikki asiat eivät ole toivotulla tolalla. Tahto saada jotain muuta kuin mitä on juuri nyt ajaa meitä jokaista elämässä eteenpäin kohti uutta, joskus vaikealtakin tuntuvia päätöksiä kohti.

Joskus vuosia sitten kuvittelin olevani negatiivinen ihminen, kun en voinut sanoa olevani tyytyväinen elämääni. Silloin opiskelut oli vielä loppusuoralla, tuleva uran suunta oli epävarma, elin yksin, halusin elämältä enemmän. Myöhemmin olen tajunnut juuri sen tyytymättömyyteni vieneen minua elämässäni eteenpäin, siihen pisteeseen missä nyt olen - en vieläkään täysin tyytyväisenä nykyiseen elämääni mutta hyvää matkaa kohti sitä tavoittelemaani onnea. Se mitä elämältä haluaa, muuttuu ajan saatossa. Viisi vuotta sitten halusin eri asioita kuin nyt, mutta elämänikin on nyt hyvin erilaisessa pisteessä kuin silloin. Kun saavuttaa jotain haluamaansa, haluaa lisää jotain muuta. Oikeastaan nykyisin kutsuisin tuota tyytymättömyyttä unelmoinniksi, unelmaksi jostain muusta kuin mitä on nyt. Minulla on paljon unelmia, asioita joita haluan elämältäni, asioita joita haluan tehdä, asioita joita haluan elämääni, asioita joita haluan olla.

Olen aina tykännyt muutoksista, niitä elämässäni on riittänyt paljon. Elämäni on nyt asettunut monelta osin uomiinsa. Olen asettunut asumaan Vaasaan, saanut vakituisen työpaikan jossa näillä näkymin voisin viihtyä eläkeikään, löytänyt miehen, jonka rinnalla haluan kulkea. Silti moni asia on vielä elämässä vaiheessa. Ja vaikka ne loputkin unelmani täyttyisi, silti unelmani eivät koskaan kuole :) Vähintään matkoista voi haaveilla aina!

Muutokset voivat tuntua joskus todella vaikeilta. Nykyinen elämä on tuttua ja turvallista, vaikka siihen ei olisikaan tyytyväinen, silti muutos kohti tuntematonta pelottaa. Joskus tuntuu helpommalta pysyä vanhassa, koska vaikka se ei ole hyvää, silti joka päivä tietää mitä elämä tuo aamulla tullessaan. Ei tarvitse ponnistella kohti muutosta. Aina ei voimat riitä. Joskus päätös vaatii paljon enemmän kuin mitä ajattelee jaksavansa kantaa. Joskus keskellä vaikeaa päätöstä eteeni tuli tämä Tommy Tabermannin runo, joka puhutteli minua silloin ja edelleen  puhuttelee paljon.

Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jos et nyt saa kasaan rohkeutta (ja voimia) tehdä muutosta, onko sinulla rohkeutta (ja voimia) jäädä nykyiseen elämääsi? Jos et käytä sitä rohkeutta tänään, kuinka uskallat jättää sen rohkeuden käyttämättä? Mikä on muutoksen vastakohta? Oletko valmis siihen, että jätät saavuttamatta sen muutoksen?

Olen  miettinyt muutoksia ja elämää niin omasta kuin muidenkin näkövinkkelistä tämän viikon aikana. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa minkä muutoksen sinun pitäisi tehdä. Sinun täytyy tehdä päätös itse. Järjellä on usein vaikea tehdä isoja päätöksiä, vain tunne ratkaisee mitä sinun pitää elämässäsi tehdä. Voit haluta perustella päätöstä itsellesi järjellä, tai järkisyyt voivat estää sinua tekemästä ratkaisua muutoksen puolesta. Ratkaisu kuitenkin löytyy yleensä sydämestäsi, ei järkeä käyttämällä.

Joskus muutosta voi ajatella muiden ihmisten kautta, mutta kukaan muu kuin sinä itse ei elä sinun elämääsi. Kukaan muu ei ole oikeutettu sanomaan teetkö oikean tai väärän päätöksen, vaikka neuvot ja rohkaisut puoleen ja toiseen varmasti ovat kullan arvoisia. Päätöksestä vastaat sinä itse ja vain sinulle itsellesi. Kukaan muu ei elä elämääsi, itse tiedät parhaiten mitä asioita pidät elämässä tärkeinä.

Elämä on täynnä niin vaikeita kuin mukaviakin muutoksia. Muutot, erot, työpaikan vaihdot, avioliitot, lapset, elämäntapojen muutokset, sairaudet. Kun katsoo elämää taakse päin, huomaa, että lopulta myös vaikeista muutoksista voi nousta hyviä asioita. Elämän vaikeat asiat saa taas haluamaan jotain muuta, jotain parempaa. Vaikeiden muutosten tapahduttua voi osa ajasta mennä sumussa, mutta kun sieltä nousee, näkee paremman tulevaisuuden, mahdollisuudet kohti uusia unelmia.

Tavoitteiden asettamisessa esimerkiksi laihduttamisen kannalta on tärkeää tehdä konkreettisia päätöksiä siitä mitä haluaa saavuttaa sen sijasta että miettii mitä ei halua. Eli tehdä päätös ja tavoite, että haluan laihduttaa 10 kiloa mutta ei niin epämääräisesti, että en halua olla näin lihava. Tätä voisi soveltaa myös muihin elämän muutoksiin. Keskity positiiviseen muutokseen, siihen konkreettiseen asiaan, minkä haluat elämässäsi olevan toisin. Ajatus yksistään ei tuo muutosta eteesi automaattisesti, mutta ajatus saa sinut toimimaan kohti tavoitettasi. Mieti mitä asioita sinun pitää tehdä saavuttaaksesi se asia, ihan konkreettisia toimenpiteitä. Unelma, tavoite, päätös, muutos alkaa saamaan tuulta purjeisiin.

Dream, believe, act, achive - tämä on mun uusin slogan :)

Mitä muutoksia sinä kaipaat elämääsi? Mikä on sinun unelmasi? Voisitko tehdä nyt heti jonkun päätöksen joka vie sinut lähemmäs sitä muutosta, tavoitetta, unelmaa?

Rohkeasti vaan kohti uusia tuulia!

Rakkaudella,

- Tiina -