maanantai 5. elokuuta 2013

Juoksua jutellen!?

Otsikon perusteella mun edellinen juoksulenkki ei kuulosta kovin tehokkaalta, ainakaan mun omaan korvaani!

Tavoitteenani oli käydä perjantaina juoksemassa, mutta mun mahani päätti, että tänään et urheile. Noh, lauantaiaamuun mennessä vatsa oli taas elämänsä kunnossa ja syitä olla lähtemättä juoksemaan ei enää ollut.

Lauantaina oli siis pakko tehdä pidempi juoksulenkki, tavoitteenahan mulla on juosta 7.9. 10,55 km Vaasa Maratonilla ja juoksen yleensä vain vitosta. Tiistaina tein intervallitreenin ja ajattelin, että lauantai oli superkompensaation kannalta ehkä liian myöhäinen aika tehdä seuraavaa lenkkiä. 

Superkompensaatiohan tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että treenin jälkeen kunto laskee hetkeksi, kunnes palautumisen avulla kunto nousee ylös. Kun kunto on ylhäällä, pitäisi tehdä seuraava treeni, että kunto nousisi entisestään. Millaisin välein sitten pitäisi treenata? Se onkin vaikeaa arvioida. Siihen vaikuttaa edellisen treenin intensiteetti ja rasittavuus, syke, kesto jne. Tosi rankan treenin jälkeen voi olla jopa 4 päivää ennen kuin kannattaa vetää seuraavaa rankkaa treeniä, mutta kevyemmän treenin jälkeen vuorokausi. Jos treenaa liian usein rankasti, niin kunto voi päin vastoin laskea. Kunto laskee myös jos treenaa liian harvoin. Itse olen ajatellut, että mun juoksukunnolla sopiva väli juoksulenkeille olisi 3 päivää. Kävelyllä, pyöräilemässä ja salilla toki käyn tuossa välissä ihan normaalisti, mutta juoksujen väli olisi siis se 3 päivää.

Alla havainnollistettu kuva superkompensaatiosta.

Kuva www.virranjakaja.fi

Murun vanhemmat olivat kylässä viikonlopun yli terassin rakennuspuuhissa. Miehet lähtivät lauantaiaamuna ostamaan lautaa ja anoppi halusi lähteä lenkille mukaan pyörällä. Ajattelin, että miten oikein pystyn juoksemaan ilman musiikkia ja juttelemaan matkan varrella! Saan paljon tsemppiä musiikista, vaikka varsinaista juoksusoittolistaa mulla ei vielä olekaan. Lisäksi jännitin sitä, että kun juoksu on mulle niin rankkaa, että miten pystyn anopin seurassa antamaan kaikkeni juoksutreenille! Mulla on aina samat juoksurutiinit, ja olen kokenut tärkeäksi sen, että saan juosta yksin rauhassa omien ajatusteni kanssa. Puhkua ja puhista ihan yssikseni.

Miten juoksu sitten meni?

Todella hyvin! Juoksu olikin yllättäen kevyempää seurassa. Aika meni nopeasti jutellessa kun ei voinut päänsä sisällä ajatella vain lenkkiä ja sitä, että on rankkaa, kuinka pitkä matka vielä, miten mä jaksan kohta vetää reilu 10 km... Yksin olisin ehkä myös luovuttanut, pitänyt kävelytauon liian aikaisin ja liian pitkänä. Nyt oli pakko anopille osoittaa jaksavansa. Ei voinut luovuttaa. Lisäksi sain hyvää tsemppiä, uskoa itseeni kun itse en enää uskonut! Kiitos anoppi! :)



Tämä kuvan kertoma valehtelija on siis pääni sisällä aina kun olen yksin lenkillä. Tämän vuoksi onkin hyvä käydä lenkillä seurassa, jossa on vain totuudenpuhujia! Nyt tiedän, että pystyn enempään, kuin mitä itse ajattelen. Pitää vain jatkaa!

Juoksulenkin opetuksia:

1. Uskalla rikkoa rutiineja!
2. Se on pää joka väsyy, ei jalat
3. Usko itseesi ja kykyihisi!

Olin tosi tyytyväinen tekemääni lenkkiin. Aluksi kävelin vajaa puoli kilometriä ja sitten aloitin juoksun. Viiden ja puolen kilometrin jälkeen tuli ylämäki, josta aina kävelen matkan liikennevalojen yli. Nyt anoppi kannusti jatkamaan ylämäen päälle. Sanoi, että "jos jalat ei jaksa, tee käsillä. Kuvittele eteesi köysi jota vedät käsillä." Tämä mielikuvaharjoittelu auttoi ja taisinkin mennä ylämäen kovempaa kuin mitä normaalisti juoksen!

Ensimmäiset liikennevalotkin oli sopivasti vihreällä, joten niistä piti vielä juosta läpi. Vasta seuraaviin pysähdyin ja kävelin tien yli, ehkä 30 metriä yhteensä. Sitten pistin jälleen juoksuksi ja juoksin koko loppumatkan kotiin asti. 

Lenkki kesti yhteensä 57:02 ja matkaa kertyi 7,92 km. Keskinopeus oli 8,3 km/h, keskivauhti 7:14 min / km. Maksiminopeus oli 14,9 km/h ja kulutus 485 kcal. SportsTracker kertoi, että viimeisen kilometrin juoksin kovimmalla nopeudella 8,9 km/h. Mistähän ihmeestä se loppumatkan tsemppi oikein tulee??

Lenkki oli rankka, mutta voi veljet ja siskot, että oli mahtava olo kun pääsi kotiin! Ylitin jälleen kerran itseni ja nyt uskon, että hyvillä treeneillä jaksan juosta kuukauden päästä sen 10,55 km!!
  
Näinhän se on!
Jokaisen lenkin pitää haastaa! Muuten ei kehitystä tapahdu. Mun tavoitteena on pystyä juoksemaan kympin lenkkejä. Siihen ei pysty ikinä jos treenaa aina samalla lailla. Tai ajattelee, että mä en pysty siihen ikinä. Näin ajattelin juoksusta ylipäänsä vuosikausia, aina kunnes juoksin elämäni ensimmäisen vitosen reilu vuosi sitten NiceRunissa kesäkuussa 2012.

Sitten vain päätin alkaa juoksemaan.


Aurinkoista treeniviikon alkua!

- Tiina -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti